keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulun 2016 lahjavinkit.

Mitäs sille Fitness-muijalle tänä vuonna ostaisit lahjaksi.

Kuten vuosi sitten kerroin, varmin tapa on kysyä suoraan mitä laitetaan, ettei mene broccoli väärään kurkkuun paketteja avattaessa, mutta tässä muutama vinkki jouluun 2016.

1. Valokuvaus. 
Onko naisesi ikuistettava kaunis? Hanki hänelle lahjaksi valokuvaushetki. Valokuvauksia voi hankkia moneltakin fitness-muijia kuvaavilta tahoilta, mutta itse olen ollut kuvattavana Mariah Karilla. Hänellä on ihana tapa tehdä töitä ja hän kuvaa siis kaikkia, ei pelkästään fitness-muijia.
Hänen lopputyönsä oli voimaannuttava valokuvaus. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa on kaunis ja hänestä saadaan juuri sellaisia kuvia kuin kuvattava haluaa ja lopputulos on AINA positiivinen kokemus ja kuvat erittäin kauniita. Suosittelen todellakin lämmöllä ihan kaikille oli sitten urheilullinen tai ei, jokaisessa on jotain ihanaa.




2.  Päivitä hänen fitnesskellonsa.
Tähän aikaan vuodesta tulee moniin sporttikelloihin uusia malleja, joten jos kello alkaa vetelemään viimeisiä hankipa rakkaallesi uusi.
Mun suosikit ovat Polar ja Suunto.
Suunnon spartan.

Polar loop crystal

3. Treenivaatteita ei ole koskaan liikaa ja jos hänellä on joku tietty suosikki hanki vaikka samanlainen tai lahjakortti kyseiseen liikkeeseen, mistä hän on pöksyt tai paidan hankkinut. Et tarvitse kuin pientä salapoliisityötä tarkistaaksesi koon ja googlen.



4. Icebug kengät
Jos hän ulkoilee tai lenkkeilee olisi ihan oiva tilaisuus hankkia näille pääkallo keleille nastoilla varustetut kengät joko juoksuun tai ulkoiluun. Näin vältyt siltä valitukselta joka tulee, kun nilkka muljahtaa nurinpäin ja treenaamaan ei pääse moneen viikkoon.



5. Matka tai elämys.
Tämä oli viime joulunkin listassa ja se on matka, olipa se sitten minne tahansa, se varmasti kelpaa jos huushollissanne on eläimiä ja lapsia eikä kukaan osaa olla hiljaa. Jo kahden kesken matka vähän lyhyemmän matkan päähän varmasti kelpaa tai mihin loma johonkin hoitolaan, vaikka ihan yksin rentoutumaan, ei siellä aina äijiä mukana tarvita.





6.  Lahjakortti Joogaan, salille tai jumppaan toimii aina, varskinkin jos on liikunnallinen tyyppi alkujaan. Sohvaperunalle en ehkä suosittele, ellei hän ole sitä itse toivoinut.


7. Lukeminen, joulun aikaan tulee paljon uusia kirjoja ja jopa uusia tietokirjoja, jotka liittyvät liikuntaan tai ravitsemukseen. Toki kannattaa tarkistaa ettei kyseinen opus löydy jo kaapista.



8. Välineet venyttelyyn ja kehonhuoltoon.
Rulla, pallo, jumppamatto ja kuminauhaa ja pian naisesi pääsee spagaattiin :D

Prismasta olen löytänyt edullisimman high rollerin.


9. Lahjakortti kosmetiikkaan tai hoitolaan.
 Onko naisesi kosmetiikan suurkuluttaja? Lahjakortti  jolla saa ostaa juuri niitä tuotteita joita ite tykkää käyttää. Jos ei ole niin kosmetologille hoitolalahjakortti kelpaa varmasti kaikille naisille.
Sillä ihonhoito on todella tärkeää paljon liikkuvalle naiselle.



10. Lahjakortti hierontaan, osteopaatille tms. Toimii varmasti aina, mutta älä osta minne tahansa vaan kysy missä hän mahtaa käydä tai ota selvää hyvistä paikoista lähellä, ettet osta sikaa säkissä. Mikään ei olen niin kamalaa, kuin huono hieronta.




P.s En ota vastuuta jos joulu on pilalla, vaikka oletkin hankkinut jonkin mainitsemistani lahjoista :D


maanantai 28. marraskuuta 2016

Uusi vuosi ja vanhat kujeet??


Edellisen viikon aikana on treenejä tuli muuten normaali määrä, viisi kappaletta, paitsi torstaina tein rinta ja ojentajatreenin kahdesti.
Aina kun on mahdollisuus, teen kaksi treeniä ja tuolla viikolla se oli torstai.
Perjantaina meillä oli  myös kimppajumppa asiakkaiden kanssa Vantaan Power Fitillä, siellä on hyvät tilat tehdä toiminnallista treeniä. Sykkeet kävikin kaikilla korkealla, mutta kukaan ei valittanut vaikka alkoikin hyytyä.
Launtaina oli mahdollisuus kahteen harjoitukseen, mutta tyydyin yhteen ja sunnuntaina oli kehonhuoltoa.
Tämä viikko onkin mennyt samalla kaavaalla, treenejä normaali määrä.
Ensi viikolla  treenijakoa hieman muutetaan ja loppuu se hauiksen hinkkaaminen ennen jokaista treeniä ja kohteeksi asetetaan jälleen jalat. Eli 100 toistoa koipia ennen jokaista treeniä, tosin nyt se muutetaan niin, että etureisiä kolmena päivänä ja takareisiä kahtena. Treenijako on siis edelleen viisi harjoitusta viikossa. Jossain vaiheessa alkaa tosin kahden treenin päiviä tulemaan enemmän ja se on tavoitteena, mutta töiden mukaan mennään.
Kehonhuoltoa eli venyttelyä ja rullailua tulee edelleen jokaisen treenin yhteyteen ja sunnuntaisin teen pelkästään sitä. Tällä viikolla kävin myös keskiviikkona venyttelemässä.
Kehonhuollon vaikutuksia on mm. että treeni menee paremmin perille, joka taas tarkoittaa, että tulee jumi myöskin helpommin. Epäkkäät on lähinnä mallia kivi ja onneksi sainkin niihin ja forkkuihin ensiapua viime viikolla mun ystävältä. Tällä <3 nbsp="" p="">viikolla olikin parin tunnin aika hierontaan tuohon lähelle Back Bone clinkalle.  Ajan vähyyden (laiskuuden) takia, joten en pääse vakkarihierojan käsittelyyn Myyrmäkeen. Voin lämmöllä suositella sitä paikkaan kaikille jumeista kärsiville, saman katon alla on myös osteopaatti, fyssari ja akupunktiota.
Niistä omista suunnitelmista. Multa kysytään kyllä aika usein että (varmaan kaikilta ketä on ikinä kisannut) milloin seuraavan kerran lavalle.
Niille jotka eivät ole koskaan kisanneet tai seuranneet läheltä kisaamista, avaan hieman tähän miten se päätös kisaamisesta mahdollisesti syntyy. ( tai ehkä pitäisi syntyä)
Olen viimeksi kisannut 2015 keväällä sekä syksyllä, joista jälkimmäinen oli virhe ja juurikin se syy miksi ei kannata välttämättä kisata samana vuonna kahdesti tai edes kerran vuodessa.
On vuosi 2015 ja olen juuri lopettanut kisadietin ja siirtynyt ns. palautusdietille, joka tarkoittaa ettei saa syödä kaikkea mitä liikkuu. Lisätään energiaa sen mukaan miten kroppasi käyttäytyy ja millainen olo sulla on. Jos sun tekee mieli berliininmunkkia, et saa(välttämättä) berliininmunkkia, jos se ei mahdu sun kaloreihin. Usein kisan jälkeen on jäätävä nälkä, joka ei lopu IKINÄ ja siinä vaiheessa monella se palauttelevan dietin nouodattaminen on järkyttävän vaikeaa. Vaikeampaa jopa, kuin itse kisadietin noudattaminen. Jos diettiviikkoja on ollut vaikka 15, sitä palauttelua saisi olla melkein yhtä monta viikkoa, ellei kehontoiminta ala palautumaan nopeammin. On myös virhe luulla, että saat kilotolkulla lihasta kehoosi, sillä rasva kertyy erityisen kavalasti, kehon oma aineenvaihdunta hidastuu dietillä sekä alat syömään reilusti yli oman kulutuksen. (kehon lepokulutus laskee myös siksi, että painat vähemmän)
<3 nbsp="" p="">

Aerobisia joita dietillä oli esim. tunti päivässä vähennetään ensin hiljalleen pois, ettet siis lopeta niitä kuin seinään.
Jos saat kehosi kisakuntoon 15 viikossa ja palauttelet sitä 15 viikkoa, siinä on siis 30 viikkoa  mennyt aikaa.  Jos ajattelit syksyllä meneväsi kisaamaan keväällä, on huhtikuuhun lyhyt aika lokakuusta.   

Pääseminen normaaliin kulutukseen voi siis viedä tässä tapauksessa Seitsemän ja puoli kuukautta. Eli melkein 4 kuukautta kisojen jälkeen ja jos haaveilit huhtikuusta niin siihen jää silloin 2 kuukauttaa aikaa dietata??? Missä kohtaa ajattelit saada sitä kehitystä aikaan, muussakin muodossa kuin rasvamassassa???
Fiksumpaa olisi mennä suosiolla syksyyn,  mutta jos kehosi antaa sellaisia merkkejä ettei se toimi, fiksuinta olisi jättää kisaaminen kokonaan välistä ja antaa sen palautua.

Vaikka sen palautumisdietin vetäisi kuinka fiksusti tahansa ja ilman surempaa porsastelua, lopputulos voi silti olla ihan kaikkea muuta, kuin sitä mitä oli suunniteltu ja jopa syksyyn meneminen saa jäädä vain haaveeksi. Kehitystä et ole juurikaan saanut aikaan, sillä valitettavasti se lihas kasvaa äärettömän hitaasti.  Jos käykin että sinne on tullut vaikka pari sataa grammaa lihasta, se palaa sitten siinä dietillä pois ja syksyllä lavalla seisoo aivan sama paketti kuin vuosi sitten.


Ei muuten kannata vähätellä myöskään stressin vaikutusta dietillä. Vaikka luulet olevasi kova jätkä tai muija, et edes itse huomaa kuinka se vaikuttaa sinuun ja kuntoon. Jos olet vaikka päättänyt hankkia itsellesi uuden rintavarustuksen kisojen jälkeen et välttämättä saa siitäkään kehoasi palautumaan. Vaikka sitä sanotaaan pieneksi leikkaukseski,ja kehosin on sekaisin kuin seinäkello jo diettaamisesta ei se ainakaan helpota toipumista.  

Naisilla jää aika monella kuukautiset pois, kun kehon rasvaprosentti laskee alemmas mihin kroppasi on tottunut. Jos painoa on pudotettavana kisaan paljonkin 10+ kiloa on se aikalailla väistämätöntä että ne loppuu.
Kuukautisten takaisin tuloonkin voi mennä hetki, vaikka dietti olisikin fiksusti toteutettu, mutta kun haetaan sellaista kireyttä ja lookkia niin harva dietti vaikuttaa millään tavalla fiksulle, sillä keho viedään äärimmäiseen tilaan sellaisilla keinoilla johon kehosi ei ole tottunut. Ne ketkä ovat kisanneet useammin ja rasvaprosentti ei nouse raketinlailla kisojen jälkeen on tuo kehontoiminta erilaista sillä kroppa on tottunut jo siihen. En tarkoita nyt kahta kisaa vaan useampaa diettiä vuosien aikana. Jos kehosi on tottunut kovaan rasitukseen, se kestääkin sitä helpommin.

Mulla ei ole tosin ollut(kuukautisten) tämän asian kanssa ongelmia kuin 2008 ensimmäisellä dietillä, muuten olenkin saanut "pelätä" että osuuko ne just kisaviikolle.

Omat suunnitelmat on että en kisaa vuonna 2017, koska on kulunut liian vähän aikaa edellisestä kisasta :) Enkä ole saanut riittävästi kehitystä aikaan, vaikka kehitystä onkin tapahtunut juurikin oikeaan suuntaan. Toinen syy on myös polven kierukan repeämä, jolle toivottavasti tehdään jotain tai se lakkaisi ihmeen johdosta vaivaamasta yllättäen. Fiksuinta on kuitenkin lähteä mahdolliselle dietille terveenä ja hyvin palautuneena. Sen aika ei ole siis vielä.



Olisin tietysti voinut vain kirjoittaa etten ole kisaamassa 2017 :)




Niin ja tuo yllä oleva teksti ei perustu mihinkään muuhun kuin omaan mielipiteeseen ja kokemukseen, tieteellinen näyttö puuttuu.


maanantai 14. marraskuuta 2016

Tikittääkö sinunkin sisällä aikapommi??

Aina on kovin "väärin" tehdä jotain siitä syystä, että olisit ulkoisesti paremman näköinen. Se  että on ulkoisesti tyytyväinen antaa myös sisäisesti hyvän fiiliksen. (useimmiten, ei aina)
Jos olet aloittanut liikkumisen ihan vain siksi, että saat vaikka isomman takapuolen, mutta alatkin tykkäämään treenaamisesta ilman ulkoista syytä, ei kai siinä mitään väärää ole.

Ylipaino useimmiten on riski terveydelle ja siihen ei kiinnitä huomiota kunnes se terveys horjuu.
Kakkostyypin diabetes ei välitä siitä rakastatko kurvejasi vai et, sillä se tauti hiipii jossain vaiheessa, jos et tee asialle mitään.
Useimmiten se laihduttaminen aloitetaan ulkoisista syistä, jotta olisi pienempi, helpompi ostaa vaatteita jotka sopivat ja yksinkertaisesti näyttäisit paremmalta, niissä vaatteissa tai ilman, jolloin olosi on mukavampi.

Suurin osa laihduttajista ei ajattele terveyttään. Joskun he voivat ajatella sitä ja ehkä aloittaa painonpudottamisen, mutta kun VAARA on ohitettu ja veriarvot normaalit, lipsutaan takaisin vanhoihin tapoihin. Diabetes esimerkiksi ei aluksi tunnu missään, et siis tunne olevasi sairas. Sinua ei satu minnekään tai se ei haittaa liikkumista (jos puuskuttamista ei lasketa)

Ei sen tarvitse, kuin kerran osua kohdalleen niin sen jälkeen sua ei satu enää minnekään. Ai minkä? Veritulpan tai aivoverenvuodon, siihen ei mikään pillerikään enää auta jos henki on veke.
Mutta olihan se ihanaa viettää aikaa sohvanpohjalla 40 vuotta tai syödä pizzaa???


Liikunnan harrastaminen on kamalaa ja terveellinen ruoka on pahaa, mutta oletpahan elänyt ja NAUTTINUT.
Maksasi on rasvoittunut ihan sillä sun ruokavaliolla ja ruumiinavausta tehdessä sun sisuskalut näyttää siltä kuin olisit ryypännyt koko ikäsi.
Ulospäin olet vain kurvikas ja rakastat muotojasi, mutta sisälläsi sulla on aikapommi joka tikittää yhä nopeammin kohti viimeistä käyttöpäivää...

Toki moni ylipainoinen on myös terve, ilman että viimeinen käyttöpäivä olisi nurkan takana, mutta aina ei voi syyttää ylipainoa pelkästään terveyden tuhoamisesta, samat ne on riskit sillä laihallakin jos kehonkoostumus on massaltaan enemmän rasvaa, kuin lihasta. ( eikä tarvitse olla kehonrakakentaja tai fitness muija on myös välimalleja)

Mutta tää on sama juttu, jos sulla on joku paikka kipeänä ja sen voisi ehkäistä tai parantaa esim. tekemällä ITSE jotain. Usein se voi olla vaikka jäykät niskat, kipeä selkä tai arka olkapää. Ainoa asia mitä sille teet on että menet hierojalle, ostepaatille tms. Kun sä voisit itse ehkäistä tai parantaa sitä harjoittelulla, lihashuollolla tai kiinnittämällä huomiota ergonomiaan töissä tai kotona... Olen näyttänyt kaverille miten voi vahvistaa keskivartalon lihaksia kotona. Ei se selkäkipu lähde sillä että näytän ne siinä lattialla, vai lähteekö??? Ei vaan se lähtee buranalla, panacodilla, ziraludilla tai morfiinilla sekä että käyt kerran kuussa duunin maksamalla fyssarilla...

MUTKU sen kaiken olisi voinut välttää sillä että "nauttii" elämästä keskivertoa vähemmän.


Ylipaino ei (mun mielestä) ole sairaus, mutta se mitä suuremmalla todennäköisyydellä johtaa sairauteen, samalla tavalla kuin laiha ei ole terve.  Jos alat ylipainoiselle tuputtamaan diettivinkkejä mitä luultavammin se tuntuu henkilöstä todella kurjalle ja hän pitää itseään huonona ihmisenä. Ylipainoinen kyllä tietää olevansa ylipainoinen että se ei tule yllätyksenä.

Siihen saattaa liittyä todella monia sellaisia asioita joita ei laihduttamalla saa korjattua. Ylipainoon joillakin voi johtaa joku muu oire jota koitetaan lievittää syömällä, joka tuottaa mielihyvää, itsensä palkitsemista, itsensä hyväksymistä tms. Vaikka sanoinkin että vaikka tykkää itsestään isompana se ei tarkoita etteikö saisi tykätä, vaikka se voi johtaa terveydellisiin ongelmiin. Itsestään täytyy pitää sillä muuten se on kuin sahaisi itseään nilkkaan samalla kun koittaa saavuttaa esim alampaa painoa tai mitä tahansa elämässä. Pitää uskoa itseensä ja pitää itsestään sen verran että haluaa hengitellä täällä maapallolla mahdollisimman pitkään. Itsensä voi syödä hengiltä, ihan samalla tavalla kuin juodakin, sitä vaan ei näe itse miten ne omat valinna vaikuttaa sinne kehoon sisältä päin.



Lihava ei myöskään ole laiska, laiha ahkera, kaunis ei ole tyhmä tai ruma ei ole fiksu.
Kyllähän te tiedätte nämäkin asiat koska olette fiksuja ihmisiä, mutta se tieto ei riitä, vaan tarvitaan toimintaa.





lauantai 12. marraskuuta 2016


Mariah Kari Photo.

Niin mahtavaa, että enää on vain kaksi viikkoa hauiksen "nykimistä" ennen treeniä. En ole vieläkään alkanut rakastamaan niiden tekemistä :) Mutta jos siitä jotain tuloksia saa aikaan, niitä kylläkin.
Nythän on tullut extra kuntoilua tuon valkoisen jutun, jota lumeksikin kutsutaan, kanssa tuolla pihalla. Ne pari ensimmäistä päivää vei kyllä mehut aikalailla niitä työnnellessä ja sen päätteeksi vielä saliharjoittelua päälle.  Esim. tunnin kolaaminen ja siihen tunnin rintatreeni päälle salilla. Puhumattakaan parin tunnin umpihankikävelyä koirien kanssa ulkona, josta johtuen mun jalat ei palaudu ollenkaan :D

Ylensä makailen infrapunapussissa treenien jälkeen ja tällä viikolla olen mukamas ollut niin väsynyt etten ole jaksanut mennä siihen makaamaan ja sen kyllä huomaa. Palautuminen on hitaampaan ja paikat tulee treenien jälkeen todella kipeäksi. Pussi parantaa ainakin minulla myös nukkumista tai unenlaatua, joten siinä on ainakin kaksi erittäin hyvää pointtia miksi sitä käyttää.


Maanantaina kävin Power Fitillä ohjaamassa Henricolle olkapää ja ojentajatreenin, Henricohan oli Alfa kisan voittaja ja vierumäen jälkeen hän "tilasi" vielä yhden treenin :D Minulla oli ainakin kivaa, en tiedä sitten hänestä.

Torstaina kuvattiin myös hieman ruokajuttuja Delightille ja Alfalle. Niistä tulee tosi hienoja videonpätkiä ja helppoja reseptejä.
 


Lepoviikon jälkeen treenit on menneet tosiaan perille ja uni maistuu reippaasti,  pimeys vie voimat ja kello 18 olisin jo valmis painelemaan sängyn pohjille. Onneksi tähänkin (pimeyteen) tottuu ja se alkaa tuossa juhannuksen tienoilla helpottamaan kummasti... jaksaa jaksaa.

Ainiin venyttely on tuottanut tulosta, neljässä viikossa hienot tulokset ja olkapäihinkin saanut lisää liikkuvuutta, saan jopa ranteesta kiinni toisella kädellä selän takaa (ojentaja poseeraus) tosin ei se vieläkään riitä, sillä saishan tuo liikkua enemmän. Ei ole mennyt harjoittelu hukkaan.






Oikein mukavaa viikonloppua ja pitäkää isistä huolta huomenna <3 p="">







sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Mukavuusalueen ulkopuolella, on todella kettumainen treenata. Siksi moni jättää sen tekemättä.



Lihaksiston kehittämisen kannalta liikkuminen ei aina ole "kivaa" ja se välillä tuntuu pahalle.
Pallopelit voi olla kiva harrastus, siinä kehittyy motorisia taitoja kuin huomaamatta, kun keskityt siihen kivaan tekemiseen. Siinä kehittyy sellaiset taidot, jotka eivät vaadi suuria fyysisiä ponnisteluita.
Bodaamisessa taas täytyy keskittyä lihaksen aktivoimiseen ja väsyttämiseen, se ei ole mukavaa vaan päinvastoin, välillä erittäin epämukavaa. Mukavuus tuleekin sitten sitä palautusjuomaa puolikuolleena litkiessä salin pukkarissa, tai millaisia rituaaleja ja tapoja onkaan treenien jälkeen.

Siellä olen hillunut viime viikot ja aika usein muutenkin, se vain on korostunut hauisten kohdilla. Se 100 toistoa on suoraan sanottuna ihan *erseestä, mutta teen ne silti. En aio luovuttaa, enkä lopettaa kesken. Hyvä fiilis tulee tosiaan suorituksen jälkeen ja voin onnellisena tepastella tekemään jotain muuta.

Viime viikolla nukuin myös todella paljon ja lauantaina olikin sitten viimeinen "normaali" treeni, sillä tällä viikolla oli vain kevyttä jumppaa tiedossa. (jonka unohdin maanantaina) Kehonhuoltoa, aerobista ja pumppijumppaa, sillä sain unia lyhennettyä sieltä 10-11 tunnista normaaliin kahdeksaan.

Kevyttä viikkoa olekaan hetkeen tullut pidettyä ja reissussa treeni ei kyllä ollut kevyttä, vaikka muuten ei tarvinnut minnekään sinkoilla.


Treenit näyttää tällä hetkellä tältä:

Ma Jalat
Ti   selkä, hauis
Ke Lepo
To rinta, ojentaja
Pe Selkä
La olkapäät epäkkäät.
Su lepo/ kehonhuoltoa.

Pakaroita jossain välillä, kuten pohkeita, myös vatsoja.


Miten motivoida itseään sinne uusille epämukavuusalueille.
Itse teen esimerkiksi näin.
Otetaan nyt vaikka pystypunnerrus. Joskus se tuntuu todella raskaalle pienemmilläkin painoilla ja joskus taas se onkin kevyttä. Vaikka se tuntuisi raskaalle, voin silti saada tehtyä sillä useamman toiston tai lisään seuraavaan sarjaan vähän painoa ja tehdä sillä niin monta kuin tulee.
Usein sitä yllättyy, että jaksoikin tehdä saman määrän toistoja, kuin kevyemmällä painolla.
Uskokaa nyt vaan, että meissä jokaisessa löytyy se next level, oli se asia mikä tahansa, se pitää vaan kaivaa esiin, vaikkakin se tuntuisi hieman pelottavalta.


Sama pätee myös aerobisessa, yleensä teen portaita. Jos huomaan että ajatukseni siirtyy jonnekin muualle, kuin siihen että lakkaan hokemasta itselleni vielä minutteja mitä on jäljellä (esim mitä pitää kaupasta ostaa) lisään vauhtia. Toki teen myös palauttavampaa aerobista, ei verenmakusuussa, harjoittelua.
Jos harjoittelua alkaa tuntumaan yhtäkkiä siedettävälle, on syytä tarkistaa: Painojen määrä, liikerata nyt ainakin. Joskus voi mennä niinkin että painoja lisätessä alkaa olemaan liike helpompaa, mutta se johtuukin siitä että liikettä tehdään liike-energialla eikä lihaksella.

Miksi sitten joku alkaakin tuntumaan ns. mukavalle? Kehitymme tehdessä ja kehomme on luontaisesti laiska. Se kehittyy vain siksi, että seuraavalla kerralla ei tarvitsisi tehdä yhtä paljon töitä kuin edellisellä kerralla, ei siksi että olet päättänyt olla kuuma kissa rannalla ensi kesänä.


Miten muuten motivoida itseään?
Usein teen mielikuvaharjoitteita siitä miltä muutokset näyttää tulevaisuudessa, kun olen harjoitellut tarpeeksi ja tavoitteellisesti. Ilman harjoittelua( ja progressiivista sellaista) ei sitä kehitystäkään tule, sillä toivomalla ei tapahdu mitään!!!! Oli kyse sitten mistä tahansa asiasta, se vaatii toimintaa ja sinnikkyyttä. Välillä tulee lunta tupaan, mutta se on normaalia ja siitäkin voi päästä yli.

Muutoksia kehossa voi tarkkailla muullakin, kuin  vaa'an avulla.
Tässä harrastuksessa usein se vaaka ei ole "kaveri", sillä naiset varsinkin pelkäävät, että se näyttää enemmän kuin kisaviikolla :D Voi käydä niinkin että kun vaaka näyttääkin enemmän, ajatellaan että lihasta sinne on tullut ja totuus paljastuukin sitten mahdollisesti seuraavissa kisoissa.

Valokuvat kertovat usein totuuden myös lihasmassan kertymisestä, joka on olennaista fitness lajeissa. Toinen jonka pitäsi kertoa ehdoton totuus olisi se valmentaja? Kertooko suoraan päin naamaria että lavalle ei ole asiaa? Jääko kisadietti kesken jos kunto ei ole edennyt toivotulla tavalla?
Mä en tiedä miksi ajatellaan että olisi noloa ettei päässyt lavalle asti, jos kunto ei vaan ole sitä mitä pitäisi olla. Ei sinne kannata mennä kokeilemaan jos vaikka muutkin olisi huonossa kunnossa :D

Siihen kisakuntoon vaikuttaa niin monia asia tai siihen pääsemiseen.
Elämä olisi hyvä olla aika tasapainossa, sillä ylimääräinen stressi näkyy varsinkin naisen kehossa. Mieli ei välttämättä olekaan mukana 100% koko touhussa kuin pitäisi.
Alitajuntaa ei voi paeta.







keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Reissu Vierumäelle ja treenikuulumisia.





Kuva Mariah Kari



6 viikkoa alataljan nykimistä ennen jokaista treeniä, saatiin viime viikolla päätökseen.
Tuloksena ainakin paremmin hermottuva selkä, joka tarkoittaa että saan tuntumaa paremmin. Tosin hyvin olen saanut tuntumaa selkään ennenkin, mutta nyt se napsahaa kyllä heti oikeaan osoitteeseen selkää treenatessa.
Itse suosin treeneissä rauhallisia liikkeitä jotka tehdään sillä lihaksella mitä on tarkoituskin harjoittaa, enkä useinkaan harrasta mitään repimishommia, sillä siinä tulee sitten hyvin usein koko vartaloliike.
Joku on sanonut ettei muka kehity jos ei ryskä isoilla painoilla, mutta kyllä sen "kehittymisen" valitettavasti näki SM-kisojen lavalla.  Vaikka tarkoituksena on tehdä raskailla painoilla treenejä niin pitäähän ne silti tehdä oikein ja harjoitettavalla lihaksella. Ettei hauiskäännöstä tule hyvää huomenta liikettä jos treeni tuntuu muualla kuin pitäisi, olis syytä tarkistaa A) Tekniikka B) painot. Painoja lisäämällä tuskin saat parempaa tuntumaa.


Hauiksesta puheenollen, tuo 100 toistoa tehdään seuraavat 6 viikkoa sille. Ei siinä mitään, mutta se vasta kamalaa onkin. Aloitin ensimmäisellä kerralla 4 kilon painolla ja sain vaihtaa jo 30 toiston jälkeen pienempään 3 kg enkä silläkään jaksanut nytkyttää kovin kauaa, kunnes jouduin vaihtamaan 2 kg painoon :) Toisella kerralla olin viisaampi ja aloitin 3 kilon painoilla. Tässäkin olisin toki saanut tehtyä sillä 4 kilon painolla, mutta väärillä lihaksilla.


Toinen asia mitä aion ottaa ja olenkin jo ottanut on se kehonhuolto, joka jää aina todella minimiin.
Mitäs sitten vaikka onkin vaivoja, kyllä sitä pystyy aina venyttelemään jollain tyylillä. Nyt olen jo ihan tällä viikolla huomannut edistystä treeneissä ja kehossa, kun olen tehnyt dynaamisia venytyksia ennen jokaista treeniä. Aikaa siihen menee 10 minuuttia siis vain KYMMENEN minuuttia.  Olat taipuu paremmin ja koko keho tuntuu heränneeltä ja siitä on hyvä aloittaa treeni.
Jonkun mitalin kyllä olen ansainnut taas tästäkin suorituksesta, kun siitä nyt vaan saisi pysyvän tavan, eikä käy niin kuten yleensä: Kun keho alkaa toimimaan ja venymään paremmin, lopetan!!!! Tai vähennän radikaalisti. Aina sama virsi, joka ikinen kerta...



Mutta nyt siihen tulee muutos ja kun kerran muutoksesta puhutaan niin saan hyvän syyn vaihtaa aihetta, nimittäin viime viikonloppuun. Viikonloppu vierähti siis Vierumäellä Kristan ja Henricon kanssa. Oli todella hieno viikonloppu ja Ihanat voittajat, enkä kehu heitä sen takia kun pitää kehua vaan he olivat aidosti innostuneita.  Saivat varmasti paljon hyviä vinkkejä jatkoja varten.





Delight #sharedelight kilpailun voittaja oli Krista ja hän on tehnyt todellisen muutoksen elämässään par vuotta sitten ja takana on yli 40 karistettua kiloa. Eikä pelkästään se että painoa on pudonnut x määrä vaan hän on oppinut todella paljon matkan varrella syömisestään. Tämä viikonloppu tuli varmasti tarpeeseen, sillä moni onjoskus kokenut omassa elämässään että laihtduttaminen on hieman jämätänyt paikalleen, eikä oikein tiedä miten edetä siitä pisteestä kohti sitä omaa tavoitetta.

Alfan #sharealfa kisan voitti Henrico, tuo pitkän huiskea kaveri, jolla ei treenimotivaatio lopu. Hän on urakoinut salilla jo jonkin aikaa ja saanutkin siellä hienoja tuloksia aikaan ja olikin mukava vastailla hänelle kysymyksiin, jotka koskivat treenaamista, tekniikoita ja ruokailua.

Meillä oli siis kaksi voittajaa ja heidän ihanat puolisot, jotka saivat osansa myös viikonlopun treeneissä ja info pläjäyksista.

Valmentajatkin ehtivät treenailla siellä aina taukojen lomassa, joten mikäs sen mukavampaa kuin että saa tehdä sitä mitä haluaa ja rakastaa.

Ei sillä etteikö iltaisin olisi alkanut hieman silmä painamaan, koska on tottunut menemään aikaisin nukkumaan ja etteikä se kropassa tuntuisi maanantaina, mutta kaikkeni olen antanut. Hyvät palauttavat ja pitkät unet omassa sängyssä auttoi asiaan ja maanantaina on taas normaali olo ja kohti uusia haasteita mennään.


Henrico, Linda, Meitsi, Tomi, Eveliina, Jukka ja Krista.

Mulle jäi käteen ainakin hirmuinen määrä motivaatioata ja sieltä se kehonhuollon tärkeyskin jäi mieleen. Ei siis riitä että pelkästään yksi asia olisi kunnossa treeneissä ja arjessa. Se pelkkä treenaaminen ei riitä vaan kaikki pitää olla balanssissa. Uni, syöminen, treenit, kehonhuolto sen duunin ja vapaa-ajan lisäksi.

Mites sulla? Onko homma balanssissa? 
Kannattaa muuten mennä I love me messuille viikonloppuna. Eveliinalla on ainakin vielä lippuja jaossa instagramissa, huomiseen saakka. 20.10.



torstai 13. lokakuuta 2016

Siihen on moni kuollu..

Taas on helvetti irti yleisönosastolla... Nimittäin fitness helvetti.

Ei se ole urheilua. Kehonrakennus ja fitness on itsekkäiden ihmisten laji, persettä siellä vain näytellään. Sairastuu ja kehonkuva vääristyy (plus kaikki samat vanhat laulut). Yleisönosastoon ilmestyy joka kevät/ syksy, sen myötä kun fitneksestä tuli virallisesti URHEILUA!!! Niin saatana koittakaapa ottaa sitä meiltä pois, ei onnistu. :D

Jos ei ole muuta elämää, miksi se haittaa Penttiä Seinäjoelta tai Maijaa Keravalta?
Vaikka olisikin muuta elämää, se 5 kertaa viikossa salia pilaa elämän ihan kokonaan, koska menen salille ihan vain itteäni ajatellen. Haluan isot lihakset ja kireän perseen, ehkä ajattelin tulevaisuudessa esitellä persettäni ja hauiksiani kisalavoilla, voi voi ja nyyh nyyh.
Jos elämäni ei ole samanlaista kuin sinun, tekeekö se siitä väärää? (no totta vitussa tekee)
Samaa voisin ajatella sinusta, miksi et käy salilla, miksi et huolehdi omasta terveydetäsi tai ulkonäöstäsi, edes yleisellä tasolla. Miksi  syöt niin paljon roskaa, mutta arvaa mitä? Minulle on ihan sama mitä sä syöt ja missä, koska se ei kuulu mulle.


Rakas Maija ja Pena.

Iän myötä ihmisen keho tuppaa surkastumaan. Olen huomannut, että meidän salilla käy iäkästäkin porukkaa. Voin arvata:  -että EI OO SAMA ASIA, no jumalauta kyllä on!!!! Ihan samasta syystä siellä mummo 65 vuotta kuin poitsu 15 vee käy.
Mikä se on? Se on se hyvä fiilis joka siitä tulee. Maijan ja Penan kannattaa kokeilla, jos se ei ole sitten sulle se sali oma juttu, se voi olla joku muu asia. Ehkä sä tykkäät olla sohvalla, mutta se ei ole mitenkään yhdeltäkään salilla käyvältä ihmiseltä pois, että sun perse on sohvassa. Oikeastaan enemmänkin se on kiitos, sillä mahtuu paremmin treenaamaan kun olet kotona.

Mutta siitä tulee se vääristynyt kehonkuva ja ei olla tyytyväisiä, kun on lihottu 250g kisan jälkeen. No en tiedä, onko se Pena sitten ylpeä siitä että lomareissullaan hänellä oli + 5 kg keskivartalolla tai että vaimo toi vähintään saman verran kannikoilla tuliaisia??
Miten on, kuinka monen EI lajin harrastajan olette kuulleet olevan tyytyväisiä omaan kehonkuvaansa tai siihen miltä näyttää alasti peilin edessä seistessä??? Mahtuu muuten yhden käden sormiin, eikö mahdukin? Voimme vain miettiä miksi laihdutustuotteet on niin suuri bisnes... Ei ainakaan sen takia että ihmiset on tyytyväisiä siihen miltä heistä tuntuu tai näyttää.

Mä tiedän enemmän kehoa tuhoavia harrastuksia tai elämäntapoja, joita en harrasta, mutta sä ehkä harrastat. Tai et sano sitä harrastukseksi, sillä se kebab päivässä ja siksari olutta on NORMAALIA. Mitäs sitä maksa-arvoista tai mistään muistakaan sisäelimistä, kun se on se kilpirauhanen joka voi tuhoontua siinä fitneksessä, eikä saa syödä tai ryypätä. Nälkää joutuu näkemään ja se on karmivaa se.



Saatanan fitness, siihen on niin moni kuallu, vai oliko se vitutukseen??